Posts Tagged 'Vuoden 2011 kiinnostavimmat'

Vuoden 2011 mieleenpainuneimmat elokuvat

Muiden kiireiden vuoksi viivästyneet blogaukset keväällä näkemistäni elokuvista ovat piakkoin päivittymässä tänne parina eri satsina. Sitä ennen kuitenkin vielä pidemmällä viiveellä pieni ynnäys siitä, mitkä olivat vahvimmin mieleenpainuneita vuonna 2011 näkemistäni elokuvista. Tällaiset listauksethan ovat elokuvaharrastuksen peruskauraa, ja mikäpä siinä, itsellekin retrospektiivinen arvio on mukavaa pohdittavaa, ja muille siinä voi olla jonkinlaista informaatioarvoa. Sitä paitsi nämä listaukset jos mitkä ovat konfrontaatioiden, näkemyserojen aiheellista kiistakenttää.
Tunnetuimman (ja laajimman) kriitikoiden näkemyksistä kootun vuoden elokuvat -listauksen julkaisee perinteisesti Sight & Sound -lehti. Jälleen viime vuoden lopussa pyydettiin sadalta kriitikolta näkemys viidestä merkittävimmästä kuluneen vuoden aikana nähdystä elokuvasta. Kooste julkistettiin nrossa 12/2011 ja koko saldo löytyy verkosta: http://www.bfi.org.uk/sightandsound/feature/49804
Tarkkaan ottaen lehti ei kysy ”parhaita” nähtyjä elokuvia, vaan suurimman vaikutuksen tehneitä (”most impressed”) ja mutkattomasti henkilökohtaisin mieltymyksin ja painotuksin poimittuina: ”Your reasons can be as subjective as you wish: best, favourite or most important – the criteria are your own.” Etenkään nämä lähtökohdat huomioon ottaen ei suuresti yllätä, että Malickin Tree of Life sijoittui vuoden 2011 listan kärkeen saaden tuplasti enemmän mainintoja kuin kakkonen, Trierin Melancholia. Koska kärki muodostuu elokuvista, jotka tulivat mainituiksi useimpia kertoja (eivät välttämättä parhaina tai kriitikoiden omien arvioiden kärjessä, mutta kuitenkin heidän listallaan), siitä seuraa, että eniten puhuttaneet, useimmilla festivaaleilla esitetyt ja laajasti lehdissä arvioidut & siten todennäköisimmin kaikkien kriitikoiden noteeraamat ja näkemät laatuelokuvat keräävät eniten mainintoja. Malickin uutuus olikin kriitikoiden keskuudessa keskimäärin varmasti vuoden odotetuin elokuvatapaus. Tuloksissa ei sen sijaan esim. lasketa, asettivatko kriitikot omassa listassaan mainitsemansa elokuvat jonkinlaiseen arvojärjestykseen, vaan yksinkertaisemmin vain, kuinka moni kriitikoista kunkin elokuvan nimesi. Tässäkään mielessä lista ei loppujen lopuksi ole edes kriitikoiden (subjektiivisten) arvioiden yhteenlaskettu ”paremmuuslistaus”, vaan kriitikoihin vaikutuksen tehneiden elokuvien vuoden saldo, jonkinlainen (elokuvallisesti) merkittävimpien vuoden elokuvien kollektiivinen muistilista.
S&S:n toimittaja Nick James näyttää ottavan listan kuitenkin vakavammin jonkinlaisen kestävän elokuvallisen arvon merkkinä, koska kirjoittaa vuosikatsauksen introssaan Elämän puunkriitikkosuosiota närästellen seuraavasti: ”Impressed though I was by Malick’s overwhelming spectacle, I had some doubts about it as a work of art: about the awe-inspired voiceover, about Sean Penn’s nebulous role, about the afterlife scene on the beach and about the dinosaur’s moment of compassion. That so many critics this year were prepared to accept these flaws surprised me. It seemed in a lot of reviews of the film as if the critical distance vanished and was replaced by a form of fan worship.
”Mutta ”vaikuttunut” (”impressed”) voi olla monesta syystä, eikä siihen vaadita elokuvan heikkouksien ”hyväksymistä” (”accept”). Toki pistän merkille, että nuo Jamesin mainitsemat esimerkit kuuluvat niihin lukuisiin piirteisiin, jotka itsekin poimin esiin kuvatessani aiemmassa blogauksessa sitä, miksi Tree of Life ei täysin viehättänyt (ks. https://ilfautconfronter.wordpress.com/2011/10/05/89/). Eikä se päätynytkään omaan viiden elokuvan listaukseeni, jota suomalaisilta elokuvabloggaajilta kysyi Olli Sulopuisto, ks. http://samizdat.info/kuva/?p=2436. Seuraavasti vastasin Ollin kyselyssä:

*

A torinói ló / Torinon hevonen 2011 (Tarr)
Tarrin viimeiseksi elokuvakseen ilmoittama jäätävä tilinpäätös on hirmuinen allegorinen kulttuuri-imperialismin kritiikki, maailmanlopun henkisen maailman visio – ja samalla pysäyttävän kaunista esteettistä rikkautta minimalismin kääreissä. Omaa tietään kulkevista, valtavirran mediaestetiikkaa vastustavista ohjaajista Tarr on ollut aikamme tärkein. Ei voi kuin toivoa, että pyörtäisi päätöksensä ja tekisi sittenkin tämän jälkeenkin elokuvia.
http://www.imdb.com/title/tt1316540/

Over Your Cities Grass Will Grow 2010 (Fiennes)
Kuvataiteilija Anselm Kieferin työtä seuraava ja dokumentoiva, etupäässä ilman selityksiä ja kommentteja kuvien varassa kulkeva elokuva. Jo Kieferin hämmentävän massiiviset duunit sekä tekemisen tapa olisivat sellaisenaan näkemisen arvoisia, mutta tässä ne on myös onnistuttu tallentamaan kamerankäytöllä, joka avaa Kieferin työtavan ja rakennelmat monipuolisesti. Kenen tahansa nykytaiteesta ja taidehistoriasta, taiteellisesta työstä tai estetiikasta kiinnostuneen kannattaa katsoa tämä. Ohjaaja, dokumentaristi Sophie Fiennes on entuudestaan tuttu Zizekin kanssa tekemästään elokuvasarjasta, jota meillä on esitetty nimellä “Elokuvan kätketty kieli”.
http://www.imdb.com/title/tt1414368/

Das weiße BandEine deutsche Kindergeschichte / Valkoinen nauha 2009 (Haneke)
Haneke osoitti jälleen onnistuvansa uudistamaan tyyliään radikaalisti, silti säilyttäen kykynsä tehdä aikamme intensiivisintä elokuvaa. Erittäin hallitulla kuvauksella ja kerronnallisella hienovaraisuudella toteutettu, musertava kuvaus kyläyhteisöstä, jossa pinnalta ja pinnallisesti katsoen kaikki näyttää olevan hyvin ja moraalisesti jopa esimerkillistä, mutta jota pohjimmiltaan hallitsee sydämetön, epäinhimillinen puritaanisuus, tunteiden kuolettaminen, helvetillinen protestanttinen asketismi. On vaikea pukea sanoiksi, miten Haneke saa sen aikaan, mutta mestarillisella tavalla elokuvassa yhdistyy sanoman alleviivaamattomuus täydelliseen painokkuuteen sen ilmaisussa. Puritaanisuus välittyy niin muodosta kuin sisällöstä. Tämä nostaa Haneken lopullisesti ohjaajien raskaimpaan klassikkosarjaan elokuvahistoriassa.
http://www.imdb.com/title/tt1149362/

Amintiri din epoca de aur / Tarinoita kulta-ajalta 2009 (Mungiu ym.)
Cristian Mungiun käsikirjoittama ja hänen ja neljän muun romanialaisohjaajan ohjaama episodielokuva, jossa herkullisesti kuvattuina sosialismin viimeisten vuosien urbaanilegendoja. Tarinat ovat absurdiudessaankin täysin uskottavia kontekstinsa vuoksi (mikä on puolestaan ainakin riittävän vanhoille suomalaisille täysin tuttua). Sosialistijärjestelmien ristiriidat todellisuuden ja kulissien välillä sekä ihmisten pyrkimys saada elantonsa, hankkia elintarvikkeita tai etuja itselleen mitä kekseliäimmin keinoin ovat näiden nykykansantarinoiden perusmatskua. Tarkasti toteutettu realismi kohtaa absurdin huumorin harvinaisen taitavasti.
http://www.imdb.com/title/tt1422122/

The Hunter / Shekarchi 2010 (Pitts)
Esteettiseltä otteeltaan kerta kaikkiaan komea, dialogiltaan ja kerronnaltaan tismalleen tarkasti minimalistinen, tarinaltaan odottamattoman nihilistinen. Täydellinen onnistuminen yrityksessä tehdä nykynoiria. Tai: ehkä olisi osuvinta ajatella tätä jylhän lakonisten (ja synkkien) westernien (italo-sellaisten tai klassisten) nykyvariaationa. Kompositioiltaan ja väreiltään kohtaus kohtaukselta nykyelokuvan upeimpiin kuuluvaa visuaalisuutta. En ole nähnyt Refnin Drivea vielä, mutta vaikuttaa siltä, että iranilaisohjaaja Pitts ehti ensin, ja ilman sokerikuorrutusta. Tuo mieleen mm. Ceylanin ja Kaurismäen, mutta siinä missä jälkimmäiset tekevät henkilöt intiimisti läheisiksi, Pitts pitää etäällä, mm. usein kameran kaukana siten, ettei katsoja pääse seuraamaan henkilöiden keskusteluja. Efekti on tehokas, eikä silti vieraannuta vaan lataa jyrkkää intensiteettiä klassisen tragedian vääjäämättömyyden tapaan. Toivottavasti nyttemmin koventunut sensuuri ei pysäytä iranilaisen elokuvan komeaa uusinta uutta aaltoa.
http://www.imdb.com/title/tt1190072/

Viisi poimintaa ovat otos monista mahdollisista ja kuten jokainen tietää, mielteet elävät sen mukaisesti, missä mielentilassa sattui elokuvat katsomaan. Elokuvavuosi oli erinomainen, kuten pari viimeisintäkin ovat olleet. Vuoden ensi-illoista puhutuimpia tietysti Malickin Tree of Life, Kaurismäen Le Havre, Trierin Melancholia, Wendersin Pina ja lopulta myös Farhadin Nader ja Simin. Kaikki ovat kiinnostavia, hienoja teoksia, ja ainakin Tree of Life, Pina ja Nader & Simin pääsevät kärkikymppiini tältä vuodelta, viimeksi mainittu voisi hyvin ottaa vaikka The Hunterin paikan viiden joukossa.

Viiden listan olisi helposti voinut pistää osin uusiksi, ja pidempään listaan löytyy harkittaviksi tänä vuonna näkemistäni viime vuosien elokuvista esim.: 35 Shots of Rum (2008), Sleep Furiously (2008), Revanche (2008), Un conte de Noël (Eräs joulutarina, 2008), Üç maymun (Kolme apinaa, 2008), Serious Man (2009), Another Year (2010) ja Loong Boonmee raleuk chat (Setä Boonmee, joka muistaa edelliset elämänsä, 2010) muiden muassa.
Poimin edeltävään viiden joukkoon vain tuoreita elokuvia. Jos olisi napannut listaan vanhempia, nousevat tänä vuonna nähdyistä korkealle mm. Vardan supersympaattinen keräilijädokumentti Les glaneurs et la glaneuse (Elämä on kaunis, 1999), Antonionin osuvasti ajankohtainen kapitalismikritiikkifilkka Zabriskie Point (1971), aivan puun takaa tullut Harelin Houellebecq-filmatisointi Extension du domaine de la lutte (Halujen taistelukenttä, 1999) sekä Huszárikin legendaarinen Szindbád (1971), joka ilmestyi nyt vasta dvd:lle, mikä antoi mahdollisuuden nähdä kahdenkymmenen vuoden jälkeen uudelleen aikanaan elokuva-arkistonäytännössä suuren vaikutuksen tehnyt klassikko.
Valitettavan monta kiinnostavaa 2010/2011 maailmanensi-iltaa jäi näkemättä, osa vain siksi, ettei tullut mentyä katsomaan (Almodóvar, Aronofsky, Chomet, Refn ym.), mutta liian monia siitä tavanomaisesta syytä, etteivät ne ole tulleet tai eivät koskaan tulekaan teatterilevitykseen, eikä niitä olisi täällä tavoittanut kuin sellaisissa festareiden yksittäisnäytännöissä, joihin ei ehtinyt – eikä dvd-versioita vielä ole: Ceylanin Once upon a time in Anatolia, Considinen Tyrannosaur, Dardennien Poika ja polkupyörä, Flammartinon Le Quattro volte, Godardin Film socialisme, Guzmánin Nostalgia de la luz, Hazanaviciusin The Artist, Puiun Aurora… ja niin edelleen. Ensi vuoteen, nämä ja monet muut.
*
Yleensä näiden listojen pointtina on tietysti nostaa esiin kuluneen vuoden kiinnostavimpia ensi-iltoja. (Tosin myös Sight & Soundin listauksessa voi mainita vanhempiakin elokuvia, eli sekään ei ole täysin rajattu uutuuksiin, vaikka ne vahvasti korostuvat.) En toisaalta pidä ensi-ilta- tai tuoreusrajausta kovin tärkeänä ainakaan Suomen kaltaisessa maassa, minne vuoden kiinnostavimmat uudet julkaisut hyvin harvoin ehtivät samana vuonna teatteri-ensi-iltaan – ja missä suurta osaa niistä ei ylipäätään koskaan teattereissa nähdä (festivaaleja ja erikoisnäytöksiä lukuun ottamatta). (Ehkä myös tästä yhtenä todistusaineistona, tai sitten vain esimerkkinä kriitikoiden suppeasti rajautuneesta elokuvaseurannasta ja -tietoisuudesta, toimii verkosta löytyvä kooste suomalaisten elokuvakriitikoiden näkemyksiä 2000-luvun alkuvuosikymmenen parhaista elokuvista – se on nimittäin enimmäkseen ankea ja mielenkiinnoton kavalkadi: http://00-luku.blogspot.fi/)
Kiinnostavien ensi-iltojen harvinaisuuden ongelma on tietysti erityisen korostunut pääkaupungin ulkopuolella. Tampere on monin tavoin miellyttävä paikka asua, etenkin jos täällä syntyneenä tuntee paikan pitkältä ajalta omakseen, mutta elokuvakulttuurin suhteen Suomi on Helsingin ulkopuolella kuivaa ja karua (lukuun ottamatta lyhyitä festivaaliaikoja eri kaupungeissa). Niinpä esim. itse olen elokuvaharrastukseni suhteen n. 90% riippuvainen dvd-tuotannosta. 2000-luvun ensivuosikymmenen loppupuolisko on ollut elokuvaharrastukselle erinomaista aikaa dvd-tarjonnan laajentumisen, syventymisen ja monipuolistumisen ansiosta. Tämä tietysti edellyttää sellaista epäpuristista asennetta, jossa ei kieltäydytä pitämästä elokuvana muutakin kuin teatterissa filmiprojektorilla heijastettua rainaa.
Riippuvuuteni dvd-julkaisuista ja -tilauksista johtaa joka tapauksessa siihen, että suuri tai suurin osa vuoden kuluessa ensi kertaa näkemistäni elokuvista on muita kuin tuoreita tuotantoja. Niinpä vastaavasti ensi-ilta-elokuvien listausta kiinnostavampi on usein kriitikoiden listaus vuoden kiinnostavimmista tai merkittävimmistä dvd-julkaisuista. Sieltä löytyy usein myös enemmän potentiaalista katsottavaa:
http://www.bfi.org.uk/sightandsound/polls/dvds-2011.php
Vaikka digitalisoiminen ja nettiaika yhdistyvät mielikuvissa usein aineistojen yhä laajempaan saatavuuteen ja ilmaisuuteen, on kaikkea muuta kuin itsestään selvää, että vaikutus olisi suoraan myönteinen elokuvakulttuurin kannalta. Jos nykyisen kaltainen resursseja vaativa ja työläs elokuvien digitalisointi kaupallisiksi dvd-julkaisuiksi tyrehtyisi kannattamattomana (esim. piratismin vuoksi), sen vaikutus esimerkiksi omiin elokuvaharrastamisen mahdollisuuksiini olisi ilmiselvästi haitallinen. Näin James Bell  tästä aiheesta edellä mainitun verkkosivun introssa:
”Shortly before Christmas the BFI Southbank hosted an event entitled ‘The Future of DVD’. Three participating representatives of some of the UK’s leading specialist DVD and Blu-ray publishers – the BFI’s Sam Dunn, Second Run’s Mehelli Modi and Jon Robertson of the Masters of Cinema label, each of whom has participated in the below poll – reflected on the current state of the industry, and considered what the future might hold for the physical format in an age when the downloading and online streaming of films is – if you believe the possibly scaremongering, self-fulfilling reports – rendering them increasingly redundant.
There was understandable concern at what a predominantly ‘digital future’ might mean for the industry and film culture in general – not least because, with revenue generation from downloading and streaming still an uncertain area, the prospect of seeing such a range of films as are currently released on DVD and Blu-ray in high-quality, definitive editions is equally uncertain. Simply put, it costs a lot of money to restore films and produce them in high-quality versions, with complementary extras and bonus features. The specialist labels that cinephiles cherish are to a large extent run as hand-to-mouth labours of love by genuine enthusiasts, and if the money dries up then we all suffer – audiences and filmmakers alike.”
Nyt tilanne on joka tapauksessa hyvä, parempi kuin koskaan aiemmin, mutta toivottavasti ei parempi kuin koskaan tulevaisuudessa. Vuoden 2011 aikana näkemieni kiinnostavimpien tai vaikuttavimpien elokuvien listauksessani dvd-julkaisuja on valtaosa (myös edellä esitetyn listan viidesta elokuvasta olen kolme nähnyt dvd:ltä). Seuraavassa vähän laajemmassa luettelossa sekoittuvat ensi-illat ja muuten viime vuonna ensi-nähdyt filkat, mutta olen laittanut painotuksen uudehkoille elokuville (= 2000-luku).

Vahvimmin mieleen jääneet dokumentit vuonna 2011:

Over Your Cities Grass Will Grow 2010 (Fiennes) http://www.imdb.com/title/tt1414368/
Les glaneurs et la glaneuse / Elämä on kaunis / The Gleaners & I 2000 (Varda) http://www.imdb.com/title/tt0247380/
Sleep Furiously 2008 (Koppel) http://www.imdb.com/title/tt1235072/
Les plages d’Agnès / The Beaches of Agnès 2008 (Varda) http://www.imdb.com/title/tt1129435/
Pina 2011 (Wenders) http://www.imdb.com/title/tt1440266/

Fiktiot:

A torinói ló / Torinon hevonen 2011 (Tarr) http://www.imdb.com/title/tt1316540/
Das weiße Band – Eine deutsche Kindergeschichte / Valkoinen nauha 2009 (Haneke) http://www.imdb.com/title/tt1149362/
Amintiri din epoca de aur / Tales from the golden age / Tarinoita kulta-ajalta 2009 (Mungiu ym.) http://www.imdb.com/title/tt1422122/
The Hunter / Shekarchi (2010) http://www.imdb.com/title/tt1190072/
Zabriskie Point 1970 (Antonioni) http://www.imdb.com/title/tt0066601/
Revanche 2008 (Spielmann) http://www.imdb.com/title/tt1173745/
Nader ja Simin 2011 (Farhadi) http://www.imdb.com/title/tt1832382/
Eräs joulutarina 2008 (Desplechin) http://www.imdb.com/title/tt0993789/
Halujen taistelukenttä 1999 (Harel) http://www.imdb.com/title/tt0211359/
Vuosi elämästä 2010 (Leigh) http://www.imdb.com/title/tt1431181/
Tree of Life 2011 (Malick) http://www.imdb.com/title/tt0478304/
Le Havre 2011 (Kaurismäki) http://www.imdb.com/title/tt1508675/

Lopuksi vielä nopeasti ja impressionistisesti koottu lista sellaisista jo ilmestyneistä ”pitäisi nähdä vuonna 2012” -elokuvista, joita en vuoden 2011 listausta kootessani ollut nähnyt (mutta joista osan olen nähnyt jo tässä vaiheessa vuotta 2012, joten ehkä joihinkin on syytä palata kuluvan vuoden listauksissa):

Almodovar: Iho jossa elän http://www.imdb.com/title/tt1189073/Ceylan: Once upon a time in Anatolia http://www.imdb.com/title/tt1827487/
Chomet: Illusionisti http://www.imdb.com/title/tt0775489/
Considine: Tyrannosaur http://www.imdb.com/title/tt1204340/
Dardennet: Le gamin au vélo http://www.imdb.com/title/tt1827512/
Dvortsevoy: Tulpan http://www.imdb.com/title/tt0436854/
Flammartino: Le Quattro volte http://www.imdb.com/title/tt1646975/
Godard: Film socialisme http://www.imdb.com/title/tt1438535/
Guzmán: Nostalgia de la luz http://www.imdb.com/title/tt1556190/
Hazanavicius: The Artist http://www.imdb.com/title/tt1655442/
Koreeda: Still Walking http://www.imdb.com/title/tt1087578/
Martel: La mujer sin cabeza http://www.imdb.com/title/tt1221141/
Puiu: Aurora http://www.imdb.com/title/tt1403047/
Ramsay: We Need to Talk About Kevin http://www.imdb.com/title/tt1242460/
Refn: Drive http://www.imdb.com/title/tt0780504/

(Jos elokuvaseurannan ja -harrastuksen moninaisuudesta tai laaja-alaisuudesta jotain pitää sanoa, niin on toki pakko myöntää, että omakin ulottuvuuteni pysyy mainstreamin puitteissa, kuten näistä listoista voi todeta. Mutta se on oikeastaan tietoinen ”strateginen” ratkaisu kun aikaa on aina niin vähän, eikä toisaalta ole tullut koskaan hankituksi kiinnittymisiä mihinkään erityiseen ja erikoistuneeseen genreen tai sellaisen alalajiin – tai esimerkiksi jonkin maan tai kielialueen elokuvatuotantoon.)

*